Waldenströmin makroglobulinemia

Isälläni pitkään jatkuneen kuumeilun ja flunssan jälkeen visiitti terveysasemalle johti tarkempiin tutkimuksiin ja diagnoosi on nyt varmistunut Waldenströmin makroglobulinemiaksi.
Olen huolissani ja peloissani ja välillä taas toiveikas ja tietysti onnellinen siitä ettei ole mikään agressiivisempi syöpäsairaus. Tuntuu kovin vaikealta uskoa että virkeä ja ahkera ja hyväkuntoinen ihminen noin yhtäkkiä sairastuu SYÖPÄÄN.
Itkettää ja ahdistaa kun ajattelen mahdollisuutta ettei isä olisi saattamassa minua alttarille tai näkisi lapsiani sitten kun sen aika tulee...vaikka lääkäri olikin sanonut ettei sairaus vaikuta elinikään. Mutta luin että se on kuitenkin etenevä sairaus?!
Onko kellään tietoa/kokemuksia asiasta?