Re: Toivottomuuden seinät

Käyn täällä lukemassa samassa tilanteessa olevien kertomuksia, kukaan muu ei voi tietää miltä tuntuu herätä uuteen epätoivoiseen aamuun ja kestää koko päivä tietämättä mitä ilta tuo tullessaan.

Mieheni sairastui maksaan levinneeseen haimasyöpään, ei kannata leikata, elämää pidennetään sytostaateila ja mahdollisesti sädehoidolla. Kahden hoitokerran jälkeen olo on todella surkea, ruokahaluttomuus lähes pois, painoa pudonnut n. 10 kg. Ennen niin hyväkuntoinen mies, oli onneksi hieman varastoa mistä pudottaa painoa.

En ole itsestäni juuri piitannut vielä, hoidot vasta niin alussa, Työkuviotkin sekaisin, mies pärjännyt syömättömänä kotona päivät. Kivut saatu kuriin hevoslääkekuurilla joka vie tolkun. Pelkään että uusi hoito karsiutuu siihen että vointi on laskenut liian alas. Nyt on väliviikko, varastot täynnä proteiini- ja energiajuomia kun mikään ruoka, edes sosekeitot ei mene alas.

Pelottaa ajatus että kaikki tämä ponnistelu on turhaa, mieskin oli jo toivoton ja sanoi ettei tässä ole enään mieltä jos oikeasti ei enää parane, joka päivä taistelua kuvotuksen ja kivun kanssa.

Sairaus on vasta niin alussa ettei tiedetä yhtään mikä odottaa. Kipua ja tuskaa ei enää tahtoisi kokea kukaan. vierestä seuraaminen on niin raastavaa. Toivomme enää vaan sitä ihmettä mistä puhutaan.