Re: Isän keuhkosyöpä ja suuri suru

Hei. Minun lapseni oli neljä kuukautta vanha kun äitini sairastui keuhkosyöpään.seuraavat vuosi ja kolme kuukautta suurinpiirtein asuin vauvan kanssa äidin luona sairaalassa kun taistelimme syöpä vastaa. Huhtikuun 27 pvä. 2012 äiti hävisi taistelun. Poikani on nyt neljä vuotias ja aivan normaali.sairaalassa vietetty aika tai pohjaton suruni ei ole vaikuttanut häneen millään tavalla.älä sellaisista asioista huolehdi.vietä isäsi kanssa kaikki mahdollinen aika niin sinun ei tarvitse katua sitä myöhemmin.oikeastaan jälkeenpäin olen onnellinen että minulla oli tuolloin pieni vauva,se pakotti pysymään edes jonkun verran järjissä ja arjessa mukana. Muuten olisin saattanut vajota vielä syvemmälle surussani.voimia sinulle paljon.äitini sairaus ja kuolema on ollut elämäni raskainta aikaa,mutta nyt reilu kaksi vuotta myöhemmin,on suru jo hieman helpottanut,ikävä on ikuinen.toivon teille yhteisiä päiviä vielä monta isäsi kanssa,mutta kun on aika päästää irti,ota lapsesi syliisi ja tunne kuinka elämä jatkuu hänessä. ♥