Re: Haimasyöpä

Pakko tulla kysymään, onko todellakin Helsingin suunnalla moinen touhu yleistä? Mieheni sai hyvää hoitoa koko ajan ja verikokeiden tulokset yms soitettiin hänelle ja aina pääsi hoitoon, kun oli tarve.

Mieheni sairasti inoperaabelia haimasyöpää, ei ennustetta eliniästä, hoito TYKS, jossa sytot ei onnistuneet alati pohjalukemiin menevien trombojen vuoksi. Sädehoidoista oli apua 2vko hoitojen jälkeen, jonka jälkeen Loimaalle ja siellä potilaana loppuajan, ajoittain TYKS tarpeen mukaan.
Hän jaksoi taistelua diagnoosista 10kk ja kaiketi sai suurimman voimansa lapsistamme.

Avoin keskustelu on kaiken A ja O minun mielestäni - meillä ainakin. Kun joka päivä jouduimme miettimään, tuleeko huominen, niin kyllä se ihmistä syö on sitten potilas tai omainen. Tunteita ei peitelty toisiltamme eikä lapsilta ja heillekin kerrottiin asiat niin kuin ne oli vaikka pieniä ovat vieläkin. Mieheni keskittyi sairastamiseen, minä rinnalla kulkemiseen ja kaikesta huolehtimiseen - kyllä siinä muutamaan kertaan tuli pakostakin oma jaksaminen yms mieleen ja niitä ei voi peitellä.
Lapset joutuivat ns isästään eroon jo sairauden alkuvaiheissa - vaikka kotona olikin, niin ei pahemmin koskaan läsnä, koska yritti keskittyä kivun hallintaan ja aaika usein oli huoneen ovi kiinni eikä minullakaan sinne asiaa - kyllä se ottaa voimille, kun ei voi mitenkään toista auttaa, muuta kuin pysyä poissa tieltä.

Usein parantumattoman syövän hoito on oireiden mukaista hoitoa, kunnes tullaan siihen tilanteeseen, että lääkäri pystyy jopa kertomaan, että nyt tästä päivästä lähtien on kyseessä saattohoito. Ikävä kyllä, joissakin tapauksissa siihen asti ei ns päästä vaan omainen menehtyy jo aiemmin ilman ns ennakkovaroitusta.
Mieheni kohdalla siitä lääkäri antoi ennakkotiedon ja kertoi hyvin tarkkaan, mitä tuleman pitää. Saattohoidosta tehtiin meillä ainakin merkintä epikriisiin, jossa myös maininta että elvytykseen ei ryhdytä.
Se paperi oli hyvinkin tärkeä - miehelleni tärkeintä oli, että ER päätös tehty eikä ole mitään vaaraa joutua mihinkään letkuihin ja ystäväni tiedon avulla tajusin myös, että kun saattohoitopotilas kuolee kotona, sinne ei tarvitse kutsua ambulanssia, poliisia yms vaan yhteys hoitavaan laitokseen sekä ruumisauton tilaus - mielestäni mukavaa, koska mieheni sai rauhallisen lähdön kotoa eikä lasten eikä minun tarvinnut kaiken tämän lisäksi katsella/vastailla poliisien kysymyksiin tms


Toivotan teille oikein paljon voimia omalle/kumppanin taistelulle ja talven odotusta ja liipaten Donnerin mainospuhetta "Puhuminen kannattaa aina" :)