Re: Haimasyöpä

Kiitos vastauksestasi. Syöpä vei voiton miehestäni 2,5 vkoa sitten. Yritimme käyttää joitakin luontaistuotteita diagnoosin jälkeen, mutta voimakas oksentelu ja ruokahaluttomuus olivat jo niin pahoja, että mitään ei ollut oikein tehtävissä. Tiedän, että haimasyöpä on yksi agressiivisimmista, joten se, että sain 3,5kk tehdä luopumista oli jo saavutus. Suru on valtava ja kaipaus ei varmasti koskaan katoa. Eteenpäin on kuitenkin mentävä, sillä lasten vuoksi on jaksettava.

Oma jaksaminen ja syöminen ovat muuttuneet ja ajattelen, että silläkin on takoituksensa. Olen ehkä itseäni suojelemassa ja muutan ruokatottumuksiani, niin, että lapseni saavat pitää äitinsä pidempään. Tuo on ehkä sellainen asia, jota moni ajattelee, muttei siitä jukisesti puhu. Miehenikin sanoi berberiiniä kokeillessa, että syö itse. Osennukset kun syömisen jälkeen olivat sellaisia, että loputkin ruokahalut menivät. Tämä ei tarkoita, etten itse käyttäisi tai suosittelisi kokeilemaan luontaishoitoa tms. potilas vaan ei halunnut hoitoa jatkaa ja se minun oli hyväksyttävä.

Se mitä tästä kokemuksesta opin, on sisukas suhtautuminen siihen kokemukseen joka omaisella tai potilaalla on. Tutkimuksia tulee vaatia aavistukisiaan kuunnellen. Aikainen hoito on tämän taudin pelastava ja paranemista edistävä tekijä. Erityisesti vatsanoireilu, mikä usein tulkitaan masennukseksi ilman tarkempaa tukimusta on tappava hoito. Vaatimalla toisen lääkärin mielipiteen on vähintä mitä alkutilanteessa voi pyytää ja tietysti myöhemminkin.