Re: Syöpä lapsiperheessä: miten pärjäätte?

On kyllä tosi ristiriitaista. Toisaalta tekisi mieli lopettaa oma työ ja elää sairaan vierellä joka hetki. Toisaalta pienet lapset vaativat sitä että keskityn muihinkin asioihin.

Olen pitänyt mottonani ajatusta " when going through hell just keep on going". En oikein uskalla pysähtyä, sillä siihen voisikin sitten tyssätä moni asia. Jossain vaiheessa varmasti on pakko. Mutta vielä ei olla pahimmassa pisteessä. Ja tästä taudista ei tiedetä aikoja eikä paikkoja. Tämä on vuosikausia kestänyt piina.

Mieheni sairaudesta johtuen olen perheeni pääasiallinen huoltaja. Enhän minä voi romahtaa, enhän minä voi lopettaa työntekoa... Vai voinko? Mitä jos niin vain käy. Mitä jos en enää jaksakaan? Näen edessäni lasteni ihanat kasvot. Heidän vuoksensa päätän jaksaa taas eteenpäin. Kuten mieheni viisaasti totesi, hoidetaan molemmat vaan omat roolimme. Niitä vaan emme saaneet itse valita. Armollisesti eteenpäin, vauhdista huolimatta.