Re: Glioblastooma IV, tulevaisuus

Hei,
menetin juuri kaksi viikkoa sitten isäni (62v) tuohon samaiseen sairauteen. Hän kylläkin taisteli urheasti melkein kolme vuotta diagnoosista. Hän sai myös alkuun leikkaushoitoa, sädehoitoa ja sytostaatteja melkein koko sairauden ajan. Olisin itsekin kaivannut jonkinlaista vertaistukea sairauden aikana, tuntui samalta kuin sinusta, ettei oikein tiedä mitä odottaa, valtava epätietoisuus ja suru. Nämä tilanteet ovat tietenkin hyvin yksilöllisiä, mutta kannattaa varautua siihen, että potilaan persoonallisuus muuttuu jollain lailla leikkauksen ja hoitojen myötä. Isäni odotti aina sitä 'parempaa päivää', jolloin olo olisi normaali ja voisi taas tehdä normaaleja asioita. Tuohon sairasteluaikaan sisältyi monenlaisia vaiheita, välillä syöpä oli hyvinkin hallinnassa ja elämä oli suhteellisen normaalia. Sitten tilanne saattoi yhtäkkiä muuttua akuutiksi ja tarvittiin isäni tapauksessa vielä uusi leikkaus viime vuoden puolella, kun syöpä uusiutui. Läheisten kannustus on äärimmäisen tärkeää ja yrittäkää elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Isäni tapauksessa hänellä meni loppujen lopuksi liikkuminen todella huonoksi, pitkän kortisoonikuurin tuloksena luusto oli jo niin huonossa kunnossa että selkä murtui ilman että hän kaatui tvst. Samassa yhteydessä vasen puoli alkoi halvaantua ja kunto romahti kaiken kaikkiaan ihan hetkessä. Isäni joutui sairaalaosastolle elokuun puolivälin paikkeilla ja kuoli 5.9, kolmen viikon jälkeen. Viimeinen magneettikuvauskontrolli oli vielä elokuun puolella ja lääkäri kertoi hoitojen loppuvan, koska mitään ei ollut tehtävissä. Isäni nukkui pois kaksi viikkoa tuon lausunnon jälkeen. Ihan uskomatonta. Emme koskaan kertoneet hänelle ihan tarkkaan mitä lääkäri sanoi koska hän ei itse halunnut tulla kuuntelemaan tuloksia. Ehkä hän kuitenkin arvasi miten käy kun kunto heikkeni päivä päivältä.
Toivon sinulle paljon voimia ja omasta kokemuksestani voin kertoa, että ihmisestä löytyy uskomattomia voimavaroja tarvittaessa. Tärkeintä on että potilaalla on eläessään mahdollisimman hyvä elämän laatu. Nyt on sitten aika itsellä huokaista ja surra.