Viikkoja, kuukausia, ehkä vuosiakin?

Hanna x, jos olet vielä "linjoilla", olisi mukava kuulla miten teillä menee.

Luin elokuussa kirjoittamani viestin ja vastaukset siihen. Silloin en olisi uskonut että vielä vuodenvaihteen jälkeenkin kamppailisin samojen ongelmien kanssa, koska mieheni oli varma ettei elä vuoden loppuun. Syöpä näyttää etenevän hitaasti, mutta uusia oireita ilmaantuu tämän tästä. Välillä on rauhallisempia aikoja, jolloin uskallan jopa toivoa että ehkä sittenkin... Mutta pian taas synkkyys tulee taloon ja kaikki on huonosti ja vika on minun. Viimeksi sain korvilleni siitä etten kuulemma hyväksy miehen juomista, hänen "ainoaa lohtuaan". No en hyväksykään, koska humalassa mielialat vaihtelevat vaarallisesti, eikä syöpäpotilaan tilanne viinasta ainakaan parane. En kuitenkaan voi enkä halua ottaa häneltä "lohtua" pois. Olen vain niin suunnattoman kyllästynyt tähän vellomiseen.