Re: Toivottomuuden seinät

Hei!
Kylläpä näytti tutulta tuo sinun tekstisi, jonka juuri luin! Myös minun miehelläni on haimasta lähtenyt syöpä, joka on ainakin vatsanpeitteeseen levinnyt. Juuri eilen hain hänet välillä sairaalasta kotiin ja tuolla sohvalla vaan katselee tv:tä ja juuri ja juuri jaksoi käydä suihkussa, mutta jouduin auttamaan hänelle vaatteet päälle. Itselläni on kesäkuussa 5-vuotis tarkastus rintasyövästäni, joka kylläkin oli kilttiä lajia. On tämä elämä sellaista, että ei käy tasan onnenlahjat, ja nyt aivan kauheasti ällöttää kaikkien muiden ihmisten turhanpäiväset hösötykset ja juhlimiset :( Miehelläni siis leikattiin haimasyöpä 11/11 ja sai puolivuotta Gemzar sytoa, josta ei ollut apua. Nyt aloitettiin Xeloda, mutta jouduttiin heti tauottamaan se, kun hänelle laitettiin stentti tähystyksen avulla ja siitä parin päivän päästä tuli oksennuksena kuivaa mustaa verta, ja onkologi sanoi, että nyt täytyy pitää tauko Xelodan kanssa. Hän yökkii kokoajan kaiken pois, mitä vaan suuhunsa laittaa, tänään kävin apteekista ostamassa Gavisconia, jonka pitäsi helpottaa närästystä. Hän on laihtunut ihan kauheasti!! Luuta ja nahkaa vain :(
Kaikenlisäksi läheinen serkkuni (miltei sisko ollut minulle, koska olen ainut lapsi)sai rintasyöpädiagnoosin 2010 ja se leikattiin ja nyt tämän vuoden alusta häneltä leikattiin aivosyöpä, jota ei kaikkea saatu pois :( Hänen siskonsa eli siis myös minun serkkuni kuoli 40-vuotiaana rintasyöpään, eli meillä kaikilla kolmella sama kohtalo. Äitini kuoli kaikkialle levinneeseen vatsasyöpään 44-vuotiaan vuonna 1979 ja pappani kehkosyöpään :( :( Että tosiaankin syöpää kerrakseen, ihan pakostakin miettii että miksi meille?? Mutta miksei... Luin jostain, että n. 6 vuoden sisällä tulee syöpä lisääntymään räjähdysmäisesti!!
Minäkin olen nyt ollut masennuksen takia sairaslomalla jo 6 viikkoa (työvuosia 35 vuotta) ja aion hakea lisää ensi perjantaina, koska on tämä vaan sellasta elämää, että töissä EI jaksa kuunnella turhanpäiväsiä löpinöitä ja alapääjuttuja :( Lisäksi pääsee käymään sairaslomalla helposti sairaalassa parikin kertaa päivässä.
Mitenkä miehesi syöpä ilmeni ja leikattiinko häntä ja onko hän saanut sytostaatteja?
On toisaalta niin "helpottavaa" lukea täältä vertaissivuilta, että meitä tosiaankin on enemmänkin, keitä tämä kauhea tauti koskettaa....
Nämä sivut löysin heti kuultuani oman syöpädiagnoosini 6/2008 ja täytyy sanoa, että näistä on todella ollut apua pitkin matkaa...., vaikka sairaalan henkilökunta sanoi,ettei kannata nettiin mennä lueskelemaan mitää "kauhujuttja"!! Mutta mielestäni se on niin, että kukaan toinen jolla ei ole omakohtaisia syöpäkokemuksia, ei voi tuntea samoin, ei edes "asiantuntija" onkologit ja tai hoitajat, ja täytyy kyllä sanoa, että tämän 1½ vuoden ajan on tullut vastaan ihan hirveitä hoitajia ja lääkäreitä, jotka ovat päästäneet suustaan todella pahoja lauseita potilaalle! Luin juuri eilen yhdestä kirjasta, että ei ole olemassakaan kuolevia ihmisiä, vaan on vain eläviä ja kuolleita! Niin totta!!!
Voimia sinulle ja miehellesi sinne! Onko teillä minkäikäisiä lapsia, ja miten he suhtautuvat tilanteeseen?