Äitini liian nuori lähtemään- Miten jostain niin rakkaasta voi valmistautua luopumaan?

45-vuotias äitini sairastui muutama vuosi sitten harvinaiseen ja vakavaan syöpään. Melkolailla näihin päiviin asti hän on voinut erittäin hyvin; hoidot lopetettiin jo jokin aika sitten ja siitä tähän asti ollaan pärjätty lääkkeillä, mutta nyt äidin kunto on alkanut lyhyessä ajassa huonontua. Tämä pelottaa minua (19- vuotiasta äidin tyttöä) suunnattomasti. On myös ikävä huomata kaikesta lähipiirin tuesta huolimatta olevansa asian kanssa kovinkin yksin, siksi tänne päätinkin tänään kirjoittaa. Pelko tulevasta on suunnaton, mikään ei auta, suren jo nyt hiljaa itsekseni hysteerisesti, vaikka samalla tiedostan että nyt on se aika kun kuuluu ottaa kaikki irti jäljellä olevasta ajasta. Mieltäni painavat myös monet muut asiat; isäni ja kaksi minulle niin rakasta pikkusiskoa, miten he pärjäävät, entä sukulaiset ja ystävät? Äitini on vahva ja rakastava ihminen, joka on rikkaalla elämänkokemuksellaan ohjastanut ja koskettanut jokaista ihmistä elämässään. Miten jostain niin rakkaasta voi valmistautua luopumaan?