Re: Itsemurha

Soikku, kiitos myötätunnosta. Olet varmaan oikeassa siinä, ettei mieheni ole ihan 100% varma, ainakaan vielä. Sairauden edetessä hänen mielialansa vaihtelevat jyrkästi arasta toiveikkuudesta synkkään epätoivoon. Tietenkin toivon ettei meidän koskaan tarvitsi kokea itsemurhaa, vaikka muita murheita varmasti tulee riittämään.

Olemme seuranneet tiiviisti eutanasiakeskustelua, mutta emme ole muodostaneet selvää kantaa. Olemme sitä mieltä, että ihmisellä täytyy olla oikeus saada kuolinapua silloin kun hänellä on sietämättömiä tuskia eikä paranemisesta ole toivoa. Mutta eutanasiaan liittyy monia isoja kysymyksiä, joten lääkäreiden ja lainsäätäjän vastahakoisuus on ymmärrettävä. Tietty epäloogisuus tässä kuitenkin on, koska itsemurha ei ole nykyisin rikos enempää kuin itsemurhaa suunnittelevan avustaminenkaan. Miksi kuitenkin lääkäri syyllistyy rikokseen antaessaan potilaalleen kuolettavan pistoksen tämän pyynnöstä silloin kun kaikki muut keinot on käytetty? Eikö olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä jos lääkäri hoitaisi asian ammattitaitoisesti ja arvokkaasti sen sijaan että sairas tai omaiset joutuisivat tätä pohtimaan, ja mahdollisesti epäonnistumaan? Asia on ajankohtainen suurten ikäluokkien lähestyessä elämän ehtoota.