Voimat loppui-ei loppunut-loppui.....

Sitä on monta viikkoa mennyt tuli takapuolen alla sairaalassa-kotona-vanhempien kotona-vuodeosastolla-ensiavussa-jne.jne.... Huoli kasvaa samassa tahdissa kuin kasvain. Lääkkeistä huolehtii, ruokaa tekee, toisesta vanhemmasta huolehtii, että jaksaako, mutta jos ei jaksa niin mistä sen näkee. Isä voi kohtuullista elämää elää tällä hetkellä, autolla ajelutan sinne tänne, soittelen osastolle ja muualle jos tarvitsee. Ruokaa laitan omalle perheelle ja vanhemmille. Tietenkin kaiken tämän teen ihan omasta halusta enkä minkään pakkopullan takia. Tottakai sitä omista vanhemmista huolehtii, koska se on tärkeää.
Huomasin vain muutama päivä sitten, että taitaa sitä itselläkin joskus tulla raja vastaan. Aamulla ei ylös päässyt, iski niin paniikkikohtaus kuin ahdistus, joka jatkui erittäin kovana koko päivän.Melkein luuli, että sydänkohtaushan tässä tulee. Vieläkin ihan höntti olo.
Mistä sen voiman saa jolla jaksaa jatkaa, ja jonka avulla asiat hoitaa?.... Koska voi sanoa, että nyt en jaksa? (vai voiko niin sanoa, koska itse ei ole kipeä?)