Re: Äidillä haimasyöpä

Hei,

Kaksi vuotta sitten anoppini kuoli haimasyöpään sairastaen sitä 2 vuotta diagnoosista. Diagnoosi todettiin marraskuun alussa ja tammikuun lopussa hän pääsi syöpäklinikalle lääkäriin, jossa ehdotettiin sytostaattihoitoja. Niitä sitten annettiin vaihtelevasti kunnon mukaan n.1 1/2 vuotta. Keväällä toukokuussa hoidot lopetettiin, sillä niillä ei ollut enää tehoa ja elimistö ei enää kestänyt niitä. Tästä hän eli vielä 1/2 vuotta. Loppu oli aika nopeaa ja rajua, sillä kipulääkeiden hallinta oli vaikeaa, anoppini ei välttämättä ottanut kipulääkettä tarpeeksi ajoissa ennen kipupiikkiä. Sain erittäin hyvää apua syöpäjärjestön puhelinpäivystyksestä sekä HUS:n kipuhoitajalta. Kotisairaanhoidosta éi lääkinnällistä apua juuri ollut.
Lopussa oli myös aivokalvolle tullut etäpesäkkeitä, jotka aiheuttivat toisen käden toimimuutta sekä puheentuottamisen ongelmia.

Diagnoosi on aina tyrmäävä, mutta tähän kahteen vuoteenkin mahtuu paljon hyviä ja onnellisia hetkiä, joten ei kannata missään kohtaan vaipua synkkyyteen, vaan elää ja nauttia niistä hetkistä mitä kulloinkin pystyy.