Miehelläni on aivokasvain gradus IV

Nyt tuli tarve kirjoittaa tanne, mieheni kunto on romahtanut täysin.
Hän sairastu heinäkuussa 2010, jolloin löysin hänet tajuttomana kotoa.
Siitä alkoivat tutkimukset, diagnoosi tuli syyskuussa ja leikkaus lokakussa tuolloin oli vielä gradus II. Hän toipu leikkauksesta hyvin ja palasi toihinkin. Kontrolli kuvissa tammikuussa 2011, kuitenkin taas levinnyt ja sädehoito alkoi helmikuussa. Tämänkin jälkeen palasi vielä töihin ja vointi oli hyvä. Kesän 2011 kontrollissa jälleen kasvain levinnyt ja uusi leikkaus syyskuussa. Sädehoito ja temodal joulu-tammikuussa.
Hoidot eivät tehonneet ja sytostaatti vaihdettiin, jonka seurauksena mieheni kunto romahti, nyt kolme viikkoa olen häntä taluttanut vessaan ja hoitanut kotona. Mieheni on 42-vuotias ja meillä myös kaksi teini-ikäistä poikaa, lähete on tehty jo pirkanmaan hoitokotiin. Vaikka olen ollut koko ajan tietoinen sairauden vakavuudesta, silti olen toivonut..toivon..tuntuu niin käsittämättömäm pahalta nytkö se taistelu alkaa olla loppusuoralla.
Koitan nyt jäädä kotiin hoitaman häntä, mutta kyllä tässä matkanvarrella olen saanut tapella kaikkien asioiden kanssa, paperisotaa sun muuta, ei sitä tietoa ole ainakaan meille jaettu vaan itse olen joutunut kaikki etsimään tai kuullut joltakin.

Nyt menemme päivä kerrallaan, yksinkertaissti muuhin eivät voimat riitä.

Mukavaa ja aurinkoisa kevättä kaikille!