Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Haimasyöpä

Miehelläni todettiin laajasti metastoitunut haimasyöpä elokuussa (2013). Koska elämme Hus alueella, olimme hoidossa ja tutkimuksissa aluksi Jorvissa. Sytohoitoja varten mentiin sitten Sypäklinikalle ja olemme kivunhoidossa myös Espoon kipuklinikan asiakkaina. Tämä monen tahon hoidettavana olo on aiheuttanut sen, että yhteisistä tietokannoista huolimatta lääkkeiden ja hoidon suunnittelu on ollut mielestäni liian repaleista. Yksi taho on määrännyt pahoinvointiin yhtä ja toinen toista. Läheisellä ja potilaalla on ollut epäselvää monista numeroista valita kulloiseenkin tilanteeseen oikea.

Kokemuksena on potilaalle ja minulle siis puolisolle tullut usein kuva toivottomuudesta ja hanskat tiskiin lyömisestä jo heti kättelyssä hoitohenkilökunnan puolelta. Erityisesti lääkäreillä on mielestämme ollut yltiö negatiivinen asenne. Sairaanhotajilla on sen sijaan ollut huomattavasti dialogisempi ja empaattisempi suhtautuminen asioihin. Meiltä on myös salattu asioita. Olen vähäisellä lääketieteellisellä ymmärrykselläni lukenut potilakertomuksista asioita, joita ei ole ääneen lausuttu. Kun olen asioita ottanut puheeksi, on asenne ollut vähintäänkin ärsyyntynyt.

Saimme sytohoitoja vain yhden neljän viikon verran, jonka jälkeen lääkäri totesi, ettei tämä mitään auta. Maksa ei kestä ja syöpää ei saada pysäytettyä. Uloskirjattiin sitten syöpäklinikalta. Kommenttina että nyt voitte sitten lähteä kotiin. Olimme siis tyhjän päällä. Aiemmin Espoon kotisairaalaan lähetetty lähete oli hukkunut, mikä uusittiin pikana syöpälääkärin toimesta. Kotisairaala ei ottanut yhteyttä, joten kehotuksesta otimme itse. Soitto torpattiin, siksi että paperit eivät ollet valmiina ja lääkäri ei ollut tavattavissa. Jälleen kerran olo oli kuin olisi ollut tyhjän päällä.

Tällä viikolla saimme vihdoin arviointikäynnin kotisairaalan puolesta. Tapaaminen oli mukava ja kiireetön, kattava kartoitus. Toiveena on että jospa nyt yksi taho voisi saada kokonaisvaltaisesti potilaan hoidon tehdyksi.

Edelleen on kuitenkin ikävä, että olemme ilmeisesti vanhalla kielellä saattohoidossa nykytermein ilmaistuna oireenmukaisessa hoidossa emmekä oikein tiedä mitä on odotettavissa. Onneksi sentään saatiin taisteltua labrakokeiden lähete, että hoitoa voidaan toteuttaa ja suunnitella paremmin oireiden mukaiseksi. Myös ravitsemusterapeutti tulee keskustelemaan ravinnosta. Mielestäni ravitsemusterapeutti olisi ollut hyvä tavata jo elo tai syyskuussa, silloin kun hoidot olivat vielä ajankohtaisia. Ongelmana on meillä ollut nimittäin nielemisvaikeudet ja runsas oksentelu ja siksi kuivuminen. Myös makuaisti on muuttunut.

Positiivisena voisi kuitenkin todeta, että koska olemme olleet "tyhjän päällä" olen ottanut selvää vitamiineista ja muista auttavista tuotteista. Mieheni syö nyt 200 mg/pv D-vitamiinia ja E-Epa+DHA valmistetta kaksi kapselia päivässä. Ruoka pysyy nyt pääsäntöisesti sisällä ja painoa on tullut viikossa kaksi kiloa lisää. Sain myös luontaistuotekauppiaaltani vihjeen Basam kustannuksen kirjasta PARANEMISEN AVAIN (Alexander Loyd & Ben Johnson) 27e kirjakaupasta. Kirja kertoo energiahoidosta. Olen käyttänyt hoitoa mieheeni noin kaksi viikkoa ja uskon että se on ollut avuksi. Ainakaan hoito ei vahingoita häntä. Emme ole luovuttaneet vaikka lääketieteellisesti meidät onkin jo tuomittu.
tiha | 10.10.2013 klo 10:07:10