Rakkaan ihmisen sairastuminen ja pelko menetyksestä

Pikkuserkkujeni äidillä, joka on minulle kuin oma äiti, todettiin syöpä pari kuukautta sitten. Syöpä on lähtenyt keuhkoista ja levinnyt maksaan. Etäpesäkkeitä ainakin päässä ja selässä. Tieto tuli täysin shokkina kaikille. Kyllä me tiedettiin että kaikki ei ole kunnossa, koska tämä henkilö oli kärsinyt selkäkivuista niin kauan, mutta että kyseessä oli syöpä.. Itse olen 19 vuotias ja kärsinyt masennuksesta monta vuotta ja tämä sairastunut ihminen on ainoa joka on oikeasti ollut minulle tukena. Sain jopa asua heillä jonkin aikaa kun kotona asiat ei sujuneet. Ja nyt, tämä ihminen on vakavasti sairas. Minä en voi ymmärtää enkä varsinkaan hyväksyä asiaa! Mulla olis kova tarve puhua asiasta jonkun kanssa mutta kun tilaisuus tulee, en kykenekään sanomaan mitään. Musta tuntuu että jos puhun asiasta se muuttuu vain todellisemmaksi.. Ihan kuin se syöpä katoaisi jos siitä ei puhuisi.. Ennen puhuin tämän henkilön kanssa kaikesta, mutta nyt hän ei jaksa edes vastata puhelimeen ja välimatkaa meillä on yli 500 km niin ei siellä noin vain käydä.. Ymmärrän toki täysin miksi hän ei jaksa puhua mutta itsellä on silti aivan järkyttävän kamala olo.. Olisi kiva kuulla tämän ihmisen ääni. Minä vain rukoilen että tästä selvitään, koska en tiedä miten selviän jos menetän tämänkin ihmisen elämästäni.. Kamalinta olisi kuitenkin se että kolme pientä lasta jäisi ilman äitiä..