Ystävän syöpä uusiutuu vuoden sisällä

Rakas ystävä saa syövän viime keväänä. Leikataan, sytostaatit ja sädetys. Todella rankkaa itselle ja totta kai hänelle ja hänen perheelle. Hoidot on rankkoja. Ystävyys syvenee kovasti. Olen tukena, mukana hoidoissa, lohdutan. Hän paranee, kaikki näyttää hyvälle, tulee terveen paperit. Arki palaa uomiinsa. Kaikki on kuten ennen ja paha on voitettu... Mutta syöpä ei anna periksi se uusiutuu vuoden sisällä. Miten lohduttaa? Mitä sanoa? Tämä taistelu käytiin jo. Me voitettiin tämä jo! Tämä on epäreilua, niin väärin. Itsellä on niin paha olla. Henki ei kulje, itku kuristaa kurkkua. Ei ole mitä sanoa. Itse on ihan paskana ja pitäisi luoda ystävään taistelutahtoa ja voimaa taistella syöpää vastaan. Mitä sanoa toiselle? Miten valaa uskoa tulevaan kun itsekään ei tunnu pärjäävän enkä edes itse ole sairaana. Onko kohtalotovereita? Nyt on teidän nevot tarpeen. Kuinka itse jaksaa ja kuinka tukea ystävää? Luotan siihen että yhdessä tämä tauti nujerretaan :)