Re: Läheisen tuki

Hei

Olen aivan samaa mieltä edellisten kanssa..

Miehesi ei ole sinun arvoisesi.

Lapsista.. keskustele ensin vaikka jonkun läheisesi kanssa ja vaikka hänen läsnäollessaan kerrot lapsille. Kyllä heidän olisi tärkeää tietää, missä mennään ja samalla voisit totuudenmukaisesti kertoa myös miesystäväsi hienosta panoksesta suhteeseen. Rehellisyys maan perii, sanotaan ja lasten kohdalla on hyvin tärkeää olla rehellinen - sanotaan että valehtelu, se tulee joskus vastaan.

Koska meillä on (pieniä) lapsia, tuli meille sairaalassa automaattisesti yhteys lasten- ja nuorten psykologiin. Hänen kanssaan keskustelimme mieheni sairaudesta, kodin asioista ja etenkin lapsista - pääasiassa aikuisten kesken, koska lapset niin pieniä. Hän tuli jopa kotikäynnille, koska olen kuulovammainen ja lapset pieniä, joten oli helpompi keskustella ja hänen seurata lasten käyttäytymistä. Hän nimenomaan suositteli kertomaan totuuden - meillä se oli iskän vakava sairaus, syöpä, josta hän ei tule koskaan paranemaan...kertomuksen jatkoa en tähän kirjoittele..

Mikäli lapsesi ovat lapsia/nuoria, niin keskustele hoitavan lääkärin/omahoitajan kanssa asiasta ja kysele, jos vaikka voisitte käydä lasten kanssa yhdessä psykologin juttusilla - kaikki hyöty kannattaa ottaa mitä saa. Sinulle kuin myös heille saattaa olla hyvä keskustella jonkun vieraan kanssa, joka on ns puolueeton ja jolla on tietotaitoa tälläisissä asioissa. Mikäli he ovat jo aikuisia, niin sitä suuremmalla syyllä heille olisi kerrottava.

Oletko ollut yhteydessä syöpäjärjestön paikallisosastoon/neuvonta-asemaan? Suosittelen..sieltä saat paljon neuvoa ja suosittelen myös tukihenkilöä - meillekin katsottiin mahd sopiva ja minulla tukihenkilösuhde jatkuu ja mieheni tukihenkilö on edelleen yhteydessä ja hän välillä piipahtaa tervehtimässä ja katsomassa tarvitaanko jotain nikkarointia.

Toivotan sinulle voimia ja käännä nenä kohti tuulta ja puske päin - olet ollut ennenkin sisukas, älä anna nyt itsellesi periksi.