Re: Isän tuore syöpädiagnoosi ja oma jaksaminen

Hei!

Olen pahoillani että perheessäsi on vakavasti sairastunut läheinen.
Koska olet lääkäri, tiedät ja ymmärrät tilanteen vakavuuden. Toivosta kannattaa kuitenkin pitää kiinni. Jokainen potilas on oma yksilönsä ja lääkkeiden vaikutukset sekä sairauden kulku yksilöllisiä. Toivoa on niin kauan kuin on elämää.

Jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan vaikeuksien edessä, niin myös te kaikki. Te kaikki olette vielä shokkivaiheessa, silloin on vaikea tukea toista kun kaikki energia menee omaan selviytymiseen ja mieli työskentelee vielä asian ymmärtämisen parissa.

Sinä yrität selviytyä tilanteesta olemalla järkevä, niin kuin itse totesit, ettei tilanne karkaisi käsistä. Tuntuu surulliselta lukea, että kukaan ei sinua lohduta, ei aavista kuinka peloissasi olet. Läheisesi eivät varmaan pysty siihen juuri tilanteen shokkivaiheen vuoksi.

Voisiko joku ystäväsi olla sellainen, jolle voisit purkaa tunteitasi ja pelkojasi? Tarjolla on myös ammattiauttajan (kuuntelijan) palveluja. Voisit käydä jollekin puhumassa ja jäsentämässä ajatuksiasi ja tunteitasi. Muistathan että tässä tilanteessa et ole lääkäri vaan ensi sijaisesti isäsi poika, perheessä jossa on nyt suuri huoli, suru ja pelko.

Ei ole olemassa oikeaa tapaa surra. Älä tuhlaa hetkeäkään ajatukseen, että sinulta odotettaisiin tietynlaista suremista! Ole oma itsesi, sinulla on oikeus surra sillä tavoin kuin pystyt.

Ei ole luovuttamista tai heikkoutta jos haluat purkaa suruasi. Päin vastoin; pidä itsestäsi huolta, pura pelkosi, surusi ja kaikki tunteesi jos vain voit. Ystävän, sukulaisen, ammattiauttajan luona; mikä sinulle vain on mahdollista.

Kaikki mahdollinen varmasti tehdään isäsi hyväksi.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja voimia.
Lämpimin halauksin Carinna