Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: On tämä niin raskasta...

Isäni kuoli keuhkosyöpään noin 3 viikkoa sitten, sairastettuaan viisi ja puoli kuukautta. Itse olen edelleen työttömänä, irtisanouduin kesällä että sain viettää lopun ajasta isäni kanssa. Olen 20-vuotias.

Kun sain keväällä kuulla sairaudesta, olin hajota täysin. Pidin vapaata töistä aina kun siltä tuntui, kiitos ymmärtäväiselle työympäristölle. Toki työni ei olisi onnistunutkaan, myyntityössä on keskityttävä 100%.

Onko sinulla ystäviä joille voisit jakaa taakkaasi? Mitään hienoja aivoituksia ei tarvitse olla, itse saatoin jankata vain tosiasioita uudestaan ja uudestaan, se tavallaan auttoi käsittelemään asiaa. Vietin myös paljon aikaa isäni kanssa, ihan vaan siinä ollessa, mitään ihmeellistä ei tarvinnut puuhata, kunhan olin läsnä. Isäni kunto romahti viikkoa ennen kuolemaa, kyseisen viikon vietin täysin isäni luona äitiäni auttaen. Se perjantaipäivä kun itkin ajaessani ympäri kylää ajettuani itseki täysin piippuun, sinä yönä isäni nukkui pois kun olin varma etten enää jaksa enempää. Mutta tärkeä sääntö, ole paikalla, niin paljon kun kykenet itsestäsi antamaan mutta muista myös oma aika. Sinusta ei ole hyötyä jos olet itsesi liiaksi väsyttänyt. Tämä oli vaikea muistaa koska eihän lähdön hetkeä kukaan tiedä, aina halusi olla paikalla. Ole äitisi kuulevana korvana mutta varmista että sinulla on joku joka kuuntelee omaa oloasi. Sitä ei sovi unohtaa.

Toivon sinulle, kaikkea hyvää ja jaksamista asian kanssa. Yritä löytää voimavarasi ja mistä sitä voit ammentaa, kun sen löydät pidä itsestäsi huolta äitisi takia. Itke kun itkettää, naura kun naurattaa. Anna surulle aikaa. -Emmi

Isäni_tytär | 24.9.2014 klo 22:33:16