Aivosyövän sädehoito

2 vuotta olen sairastanut munuaissyöpää joka on levinnyt keuhkoihin ja nyt myös aivoihin.
Tätä on nyt hoidettu sädetyksellä.
Alunperin lääkäri puhui 2-3 viikon hoitojaksosta, mutta loppujen lopuksi kertoja olikin vain 3.
Viimeisestä on kulunut n. 2.viikkoa.

Olisi ollut hyvä jos olisivat jotenkin varoittaneet, että hoidon aiheuttama turvotus aivoissa aiheuttaa olon nopean huonontumisen, ei ehkä kaikilla, mutta näin saattaa käydä. Ja ilmeisesti useimmilla käykin.
Samaten erilaisista mahdollisesti aiheutuvista ongelmista (toisen puolen halvaantumista muistuttavasta tilasta, ylenpalttisesta väsymyksestä, makuaistin menetyksestä, dementiaoireista... Jne
Kun nämä kaikki tulivat hyvin nopealla tahdilla "yllätyksenä" oli paniikki valmis, varsinkin kun ei ollut aavistustakaan liittyvätkö hoitoon, vai olenko muuten vaan seonnut lopullisesti
-onko nyt aiheutuneet vauriot pysyviä vai onko toiveita edes osittaisesta palautumisesta

Kun lääkärin oletus oli, että palaan töihin heti viimeitä sädetystä seuraavana päivänä, antoi se kuvan nopeasta toipumisesta -todellinen harhakuva-, tätä vielä vahvisti se, että hoidon jälkeinen lääkärin vastaanotto peruttiin ja siirrettiin viikon päähän puhelinajaksi.
Ei osannut henkisesti eikä fyysisesti mitenkään valmistautua tulevaan.

Kun tuona sysimustan päivän iltana kysyin apua sekä syöpäsairaalasta, että terveyskeskuksesta ja päivystävästä sairaalasta, tuli kaikista aivan erilaisia ohjeita, mene sinne, ei kun tuonne, odota huomiseen.


Hoidon alussa kysyin kuinka nopeasti voisin odottaa hoidon vaikuttavan, ei vastausta, kuten ei myöskään siihen kauanko on odotettava, että tietää onko hoidosta ollut mitään hyötyä. ( sittemmin olen löytänyt artikkeleita joissa sanotaan aikaa tarvittavan useita viikkoja tai jopa kuukausia.
Odottavan aika on pitkä.

Viikon kuluttua hoidon päättymisestä tuli nopea romahdus voinnissa, pääsin liikkumaan sisällä vaivalloisesti, ulos en voi mennä lainkaan. Kerran yritin käydä kaupassa ( matkaa n. 400 m)
ja liukastuin kun lumen alla oli jäätä, en päässytkään itse ylös lainkaan vaan jouduin konttaamaan tiensivuun ja siinä odottamaan lumikasassa, että joku pysähtyisi ja auttaisi.

Pahimmillaan tilanne meni siihen, että en päässyt edes ylös sängystä.
Pelottavaa kun ei ole mitään tietoa miten tästä eteenpäin.

Olo on hyvin sekava ja väsynyt, kuitenkin pitäisi jaksaa selvittää erilaisia asioita, hakea erilaisia todistuksia ja lausuntoja.

Onko muilla vastaavia kokemuksia sädehoidosta ja sen jälkeisestä ajasta?