Re: Uusiutunut melanooma - onko kohtalotovereita?

Pitkästä aikaa eksyin tännekin ja täällähän oli paljon luettavaa. En kylläkään malttanut lukea koko pinoa, kun piti itse päästä kirjoittamaan. :)

Mieheltäni leikattiin melanooma vasemmasta reidestä v.94. Sen jälkeen hän on ollut jatkuvassa luomiseurannassa eikä mitään löytynyt. Kunnes.

Kevättalvella 2007 vasempaan nivuseen ilmestyi tyrämäinen patti, joka osoittautui etäpesäkkeeksi. Tutkimuksissa selvisi, että etäpesäkkeitä löytyi myös keuhkoista ja samalla todettiin myös kilpirauhasen syöpä. Leikattiin, mitä voitiin, mutta osa jäi keuhkoihin. Interferonihoidoilla ei ollut mitään vaikutusta, ei edes sivuvaikutuksia, vaikka mieheen pumpattiin reiluja määriä. Sytostaattihoitojakaan ei viety loppuun saakka.

Sitten miehini pääsi ipilimumabikokeiluun ja se auttoi! Keuhkon kasvaimet pienenivät ja osa katosi kokonaan. Kumma kyllä imusolmukkeiden kasvaimiin se ei kuitenkaan tehonnut, sillä molempiin nivusiin syntyi uudet kasvaimet. Niihin kokeiltiin BNCT -hoitoa ja ne katosivat sillä.

Tätä onnea riitti pariksi vuodeksi. Pikkuhiljaa keuhkon kasvaimet alkoivat taas osoittaa kasvamisen merkkejä. Kevättalvella 2012 päästä löytyi kasvain. Nyt oli jo lähtö lähellä. Ksavain saatiin kokonaan pois ja sen jälkeen sädetettiin. Ja poissa se on pysynytkin, vaikka ipilimumabille sanottiinkin jo hyvästi.

Sitten oltiinkin pitkään ilman hoitoja. Syksyllä 2013 oikean kainalon imusolmukkeessa alkoi kasvaa kasvain kylkiluiden väliin ja se aiheutti jo sietämätöntä kipua ja siirryttiin opiaatteihin. Mieheni pääsi nyt dabrafenibihoitoihin ja siihen yhdistettiin vielä trametifenibi. Heti ensimmäisen viikon jälkeen hoidot keskeytettiin sivuoireiden vuoksi. Siitä lähtien ollaan tasapainoiltu annostuksen kanssa ja kortisonia menee siinä sivussa sivuoireineen. Välillä tulee kipuja, horkkaa ja crp pilviin ja sitten mennään taas sairaalaan.

Mies kuvataan 3-4 kertaa vuodessa ja toistaiseksi kaikki kasvaimet ovat taas lähteneet pienemään. Että tällaista vuoristorataa meillä on ollut 8 vuotta.