Re: Kaulan imusolmukkeiden merkitys?

Hei vaan,
Hienoa, että olet toipumassa! Tuon jonkinasteisen tunnottomuuden kanssa samme kai elää loppuelämämme. Leikattiinko sinultakin kaikki toisen puolen imusolmukkeet ja tehtiinkö useampia viiltoja? Entä menikö kaikki, kuten olit kuvitellutkin, ja miten olet henkisesti jaksanut?

Minulla on kielessä arven kohdalta tunto pois, ja siksi pelkäänkin, etten esim. tunne vaikka puraisisin vahingossa siihen kohtaan. Makuaistini on kuitenkin palautunut normaaliksi, ja siitä olen todella iloinen. Ja ihanaa, että suun leikkauksen jälkeen sai lopulta alkaa syödä kiinteää ruokaa, jossa on jotain pureskeltavaa :)

Kaulan arven reunat ovat yhä inhottavasti koholla ja kovia, olen aina suihkun ja saunan jälkeen laittanut "arpivoidetta", jonka pitäisi nopeuttaa arven paranemista. Varsinaista pahkuramaisuutta ei enää ole, eikä turvotusta. Mutta toki aina päätä kääntäessä tuntuu siltä, ettei kaulani ole kuten ennen. Eikä se sitä tietenkään olekaan. Minulla on oman kämmeneni kokoinen alue kaulasta ylös leukaluuhun, jossa tunnottomuutta on enemmän tai vähemmän. Ja toinen korva on edelleen alaosasta tunnoton.

Koska aloitin uudessa työpaikassa sairastumiseni jälkeen, sairaudestani ei tiedä siellä kuin muutama ihminen, joille se minun piti ilmoittaa. En ole jaksanut enkä halunnut siitä alkaa puhuakaan avoimesti uusille ihmisille. Toki arpiani tuijotetaan ja muutamat työtoverit ovat suoraan kysyneet, onko minulta leikattu kilpirauhanen. Silloin olen kertonut sairastuneeni syöpään ja käyneeni läpi imusolmukeleikkauksen.

Koska s- ja r-kirjainten puhuminen tuottaa tietyissä sanoissa hieman hankaluuksia, otin itse ehkä turhiakin paineita siitä, miten välttäisin juuri niitä sanoja, jottei puhevikaani huomattaisi. Mitä enemmän puhun, sitä paremmin puhe kuitenkin sujuu ja läheisetkään eivät kuulemma enää huomaa, että artikuloinnissani olisi jotain kummallista.

Mielialani on pysynyt leikkauksenjälkeisen masennuksen jälkeen hyvänä, koska huomasin itse, että edistymistä alkaa vihdoin tapahtua ja lähimmät ihmiset kiskoivat minua väkisin ihmisten ilmoille, jotten jäänyt murehtimaan turhia :) Kontrollikäynneissä ei ole tullut jobinpostia, ja sekin saa mielen hyväksi. Yritän olla ajattelematta sitä, että syöpä saattaa uusiutua ja nauttia elämästä nyt, kun huonomminkin on mennyt :)

Voimia kovasti sinulle, ja positiivista mieltä! Yritetään pitää lippu korkealla!