Re: Kaulan imusolmukkeiden merkitys?

Heissansaa!

Olen toipumassa kovaa vauhtia. Tunnottomuutta kaulalla, korvassa, ikenissä, kielessä ja huulessa on kyllä. Olkapäässä on myös jonkinasteista vajavaisuutta. Lisäksi myös peg-letkun jälkeinen reikä ei ole vielä aivan oman tuntoinen, se kiristää. Peg-letkun poiston jälkeen siihen jäi myös reikä...ja en tiedä onko se kovinkaan tavallista, mutta se kyllä inhottavasti venyttää vatsaa. Venytys ei voi kyllä johtua liiasta lihavuudesta, sillä hoidot aiheuttivat sen, että painoni putosi 61, 54 kg:n ja olen kuitenkin 175cm pitkä. Pitäsiköhän mennä tämänkin Peg-letku asian kanssa lääkäriin?

Leikattiinhan minulta kaikki toisen puolen imusolmukkeet, niin minulle tehtiin selektiivinen regio I-IV kauladissektio. Siis kaulan alueelta ja alareunaan solisluuntasolle. Leikkauksessa tehtiin yksi puolikuun muotoinen viilto ja kaksi dreeni- letkua oli poistamassa leikkausaine jäämiä. (Kävin ostamassa uusia poolokaulus puseroita, ei palella kaulaa niin herkäsi ja toisaalta eipä arvet näy niin hyvin. Vaikkaakaan se ei minua itsessään haittaa, mutta en välittäisi alkaa keskustelemaan kaikkien kanssa asiasta, sillä minun sanallinen tuotos ei jää kyllä koskaan vain yhteen lauseeseen, vaan kerron ummet ja lammet asiasta, ja lopulta mietin, että vähempikin olisi riittänyt.)

Henkisesti olen voinut hienosti. Oli todella hienoa, että sairauteni tuli ilmi toukokuussa(jos tässä asiassa jotakin hienoa on). Kesällä ja syksyllä kävin hyvin paljon kesämökkeilemässä, joka sai ajatukseni muualle, kuin hoitoihin. Intensiivinen 7:n viikon sädehoito ja syto 4krt:a yhdessä ja sen vastapainona mökkeily oli parasta terapiaa. Ja sitten myöhäisemmässä vaiheessa tuli nämä jouluhössötykset...siivoilin ja tein paljon käsitöitä, siis niitä hommia jotka minusta itsestä tuntui parhailta ja kivoilta. Suurin tukeni on ollut minun rakas siskoni ja sukulaiseni muutenkin, he ovat pitäneet siitä huolen etten pääse kovin paljon synkistelemään. Kyllä sitä varmaankaan ei voi välttää, ettei välillä ala synkistelemään...on tämä kyllä niin kovaa hoitoa ollut. Joskus kun meni sädehoitoon tuntui kyllä siltä, silloin kun hoitajat sanoivat, että aloitetaan HOIDOT, niin olisi voinut alkaa itkemään/nauramaan, niin koomisilta sana hoidot tuossa paikassa ja ajassa oli.

Olen aiemmin ollut asiakaspalvelussa, joten pitäisi alkaa miettiä pikkuhiljaa mitä sitä isona tekisi. Sillä jonkinasteinen huulen tunnottomuus tulee minua kyllä vaivaamaan loppuelemäni. Edelliseen työhön en voi enää mennä, sillä sehän se on minut altistanut juuri tähän sairauteen muiden muassa. Toisaalta en kyllä jaksa kuunnellakkaan arvostelua siitä kuinka olen paljon muuttunut, sillä olenhan muuttunut niin fyysisesti, psyykkisesti ja erityisesti henkisesti..

Kaulan alueen leikkaus on hyvä. Dreeneistä jäi aika pahat jäljet. Mutta kaulan kovuus ja ja leikkauksen kireys ne ovat ne hankalimmat asiat. Oletko saanut kuntoutusta? Oletko käyttänyt joitakin voiteita, jotta kaulan kovuus alkaisi helpottamaan ja jos olet niin milloin aloit niitä käyttämään? Niin kirjoitathan, ettei sinulla ole kaulalla pahkuramaisuutta, mutta minulla sitä kyllä riittää, vaikka muillekkin antaa.

Positiivista tässä on se että nyt voi jo syödä suun kautta..vaikkakaan suu ei aukea kuten ennen. Ruoatkin alkavat jo vähän maista...valitettavasti ne ruoat joista itse pitää, eivät maistu juuri siltä mitä odottaa ja sitten tulee pettymys. Minä joka en niin kauheasti pidä makeasta, niin makean maut eivät ole juuri ollenkaan muuttuneet...mutta suolaiset ruoat kuten esim. silli ei maistu juuri millekkään, miksihän se piti juuri näin päin käydä...

No ei vielä kuukauttakan leikkauksesta ja pikkuhiljaa toivutaan. Voimia niitä me kaikki tarvitaan. Onneksi nyt mennään kevättä päin. Siitä muuten tulikin mieleen miten sen auringonoton laita..siitäkin pitää varmaanki luopua..ainakin kaulan osalta...ainakin ensi kesänä.

Reipasta mieltä ja muista ulkoilla, se se on parasta terapiaa....