Äitini hiipuu pois

Äidilläni todettiin haimasyöpä 7.10. Viime viikon perjantaina hänet otettiin sairaalaan taas. Juttelin viimeisen kerran äitini kanssa keskiviikkona, silloinkin kovin vaivalloisesti. Perjaintaina hän ei enää havahtunut muuhun kun asennon vaihtoihin. Nyt hän vain nukkuu. Juuri käsitin etten enää koskaan kuule hänen ääntään tai edes että hän katsoisi minuun päin. En tiennytkään että voi sattua näin paljon ja ettei itkua saa lopetettua. Ainoa toivo on että äidillä on hyvä olla eikä yhtään kipuja. Tästä tilasta kun hän ei varmasti enää palaa. Ikävä on kova!