Re: Nexavar

Hei itkevä enkeli,

en sairasta samaa tautia, mutta saamani tuomio oli samanlainen toivottomuudessaan jouluna 2010. Ja siitä asti aina tähänpäivään on ollut minimaaliset mahdollisuudet, mutta nyt tilanne se että tautini kokonaan poissa, mutta hoidot jatkuu koska suuret riskit että tulee takaisin eli pelosta ei varmaan ikinä pääse eroon, mutta yritän todella oppia sen kanssa elämään.

Eli viestissäsi oli kaksi todella hyvää asiaa: ensimmäinen että ON mahdollista että päästään leikkaamaan ja että lääkärit on TOIVEIKKAITA. Kirjoita nämä lapulle isoilla kirjaimilla, teippaa lappu seinään ja hoe niitä itsellesi koko ajan. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin se että hoito tehoaa niin hyvin että sinut leikataan. Mitä siinä häviät jos pakotat itsesi uskomaan niin. Minulle on Tampereella sanottu että hoidot tehoaa paremmin kun on toiveikas.Minulle ei myöskään ikinä tuon enempää luvattu, mutta juuri tuota neuvomaani keinoa käyttäen jaksoin vaihe kerrallaan eteenpäin. Minulla nyt myös lääke mistä tulee jalkapohjiin rakkuloita. Kylvetä merisuolavedessä ja rasvaa paljon. Saat varmaan hoitopaikastasi ohjeita. Älä suostu mihinkään hoidon lopetus puheisiin, vaan pidät itsesi mahdollisimman hyvässä kunnossa, silloin voidaan hoitaa kovemmilla aineilla ja pidempään. Syö terveellisesti, liiku ,ole ulkona ja kuvittele mielessäsi kuinka paranet...

Tämä on tuskien tie, mutta usko minua minäkin olen samaa polkua kulkenut ja tiedän tasan mitä tuskaa tunnet. Minä sain helpotusta mieheltäni kun hän on ollut koko ajan rinnallani ja uskonut koko ajan järkähtämättä että paranen. Uskosta, siitä että kaikella on tarkoituksensa, olen rukoillut paljon ja puolestani on rukoiltu. Tämän sivuston ihmisiltä on tullut myös tukea. Olen vaatinut hoitoja ja ottanut itsekin selvää ja kun kovasti kyselee ja painostaa lääkäreitä he joutuvat hakemaan tietoa. Olethan hoidossa yliopistollisessa sairaalassa, jos et niin vaadi pääsyä parhaaseen mahdollisempaan hoitoon, niissä on kuitenkin suurin tieto,taito.

Muista myös että lääkärit eivät ole Jumalia, eivätkä näin myöskään voi tietää elipäiviesi määrää. Heidän on aina sanottava pahemman mukaan.Mutta jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen syöpä on omanlainen ja ei voi tietää etukäteen kuinka se käyttäytyy, siksihän tämä on niin pelottavaa. On toki oltava valmiit lähtemäänkin, mutta niin myös kaikkien ns.terveidenkin, hehän eivät tiedä mitä mahd. keidän sisällään kasvaa.Mutta me ollaan nyt hoidossa ja tehdään itse se mitä voidaan. Rakasta lastasi niin kuin ennenkin, nyt juuri sinulla on aikaa olla hänen kanssaan. Lapsissa meillä on syy miksi kestämme mitä vaan että samme olla heidän kanssa mahdollisimman pitkään.

Olet rukouksissani, yritetään elää tätä päivää ja iloita rakkaimmistammme ja silti samalla uskoa tulevaan...