Kevättä rinnassa

Kävin tänään pitkästä aikaa kävelemässä avustajani kanssa ulkona,kun jalkapohjat antoivat periksi,rakkulat parantuneet ja ihan perinteisellä tummelilla..Huominen jännittää verikokeisiin ja sitten taas viikon odottelu mitä tapahtuu,miten te muut olette kestäneet sen odotusajan kun odotatte verikokeiden tuloksia..Olin niin alamaissa välillä ja taas ihkun hiukan enemmän elämäniloa,mutta jo nyt pelkään milloin matto tavallaan vedetään jalkojen alta,kun siihen on tottounut että jos jotain hyvää tulee niin kohta taas itketään,miten ihmeessä sitä nostaisi itteään niskasta kiinni..pahinta on epätietoisuus..Ihanaa kun on tälläinen palsta johon voi purkaa tuntojaan eikä kukaan tuomitse mistään,kaikille halit ja hyvää viikonjatkoa..