Miten voitte?

Olen lukenut viestejä eri keskusteluryhmistä jonkin aikaa, vähemmän kirjoitellut. Tämä uusi keskusteluaihe tuntuu läheiseltä. Olen kymmenen vuotta tiennyt sairastavani rintasyöpää, neljä vuotta uusiutunutta je levinnyttä sellaista. Koen olevani elämää ylläpitävässä hoidossa eli en parane kokonaan tästä sairaudesta, mutta elän kohtalaisen hyvää elämää. Etäpesäkkeitä on todettu keuhkoissa, imusolmukkeissa ja viimeiseksi luustossa. Muutama viikko sitten olin viikon pituisessa kipusädehoidossa reiden ja lonkan etäpesäkkeiden vuoksi. Navelbine ja Herceptin ovat olleet lääkkeinä vuoden ajan. Iltaisin otan yhden Panacod-tabletin luustovaivoihin, että saan nukuttua. Päivällä harvoin tarvitsen kipulääkettä. Olen eläkkeellä viidettä vuotta.Päivät kuluvat kotitöitä puuhaillessa ja koiran kanssa ulkoillessa. Osallistun jkv järjestötyöhön. Lappiin on aina halu mennä kuten nyt kesäkuun alussa. Aikaisemmin retkeilin, vaelsin perheen kanssa pitkiä matkoja (vielä viime kesänäkin), nyt vuokrasin mökin, mistä käsin on tarkoitus tehdä päivän pituisia retkiä voinnin mukaan pikkureppu painavan rinkan sijaan.
Olen aika tyytyväinen elämääni nyt. Tietysti kapinoin ja olin vihainenkin, kun en parantunutkaan syövästä vaan jäin kroonikoksi. Neljä vuotta sitten en uskonut eläväni näin kauan. Nyt olen kiitollinen jokaisesta päivästä, vaikka välillä masentaa, väsyttää,ei huvittaisi, on huono olo lääkkeistä ym. vaivoja.
Olisi mukava kuulla muista samassa tilanteessa olevista ihmisistä.
Terveisin marita