puhumattomuus

Mikä neuvoksi sairastuneen jättäessa puhumisen melkeimpä kokonaan,kotona minulle,vaimolleen?Pitäisikö vain kiltisti hyväksyä ja antaa olla tai kenties muuttua näkymättömäksi,en jaksa enää houkutella ,enkä huolehtia miehen asioista.Uskon olevan masentunut ,koska rankka sairaus tuo sen usein mukanaan.Ei suostu ottamaan msennuslääkkeitä,jotka olisivat kuin kävelykeppi helpottamassa oloa.Aiemmin kertoi ettei tunne tarvetta keskustella sairaudesta. Varmaan onkin niin ,toiset masentuu ja menee täysin lukkoon,toiset panee hanttiin,kukin omalla tavallaan.
Minusta on järkyttävää ,mies on aivan muuttunut, toinen ihminen,kuin ventovieras saman katon alla.Voisihan kertoa miksi ei tahdo puhua,olisi helpompaa,enkä vain arvailisi.En voi edes laittaa paperille,ei katso sitäkää

Vaikka perheenjäsenen sairauteen on jollain lailla pakko sopeutua,niin en ainakaan itse voi sitä millään hyväksyä.On elämä ennen sairastumista ja sen jälkeen.

Ilta-aurinko paistaa kauniina ,on keskikesä.Toivon kaikille parempaa jatkoa ,uskoa ja toivoa .

Onnenpipana