Re: ruokatorvensyöpä

Olen kovin pahoillani tuosta kaverisi sairastumisesta. Tauti on itse Piru ja salakavala. Isällämme oli ruokatorvensyöpä. Kun se todettiin, olimme aivan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä; jostain syystä tästä syövästä ei juurikaan löydy tietoa. Siksi koin nyt tarpeelliseksi vastata viestiisi.

Millainen tilanne kaverillasi on? Milloin tuo tauti on hänellä todettu ja miten? Onko hoidot jo aloitettu? Tarkoittaako se jotakin, että kirjoitit viestisi tähän keskustelukategoriaan?

Meidän tapauksessa isän syöpä todettiin vatsalaukun tähystyksessä vuoden 2010 kevättalvella hänen ollessaan 60-vuotias, ruokatorvesta löytyi iso kasvain. Nielemisvaikeuksia oli ollut jo jonkin aikaa (josta isä ei ollut meille kertonut, emmekä voineet asiasta tietää, kun hän asui yksin) ja hän oli alkanut laihtumaan. Kun diagnoosi saatiin, sytostaattihoidot alkoivat suhteellisen pian. Hoidot purivat hyvin, sivuvaikutukset eivät olleet kovin pahoja eikä etäpesäkkeitä ollut. Syksyllä todettiin, ettei hänestä löytynyt lainkaan eläviä syöpäsoluja, jonka jälkeen hänet leikattiin. Leikkauksessa kaikki paha saatiin pois ja isä toipui hyvin. Jouluna 2010 ei enää kukaan päältäpäin olisi uskonut, että hänellä oli ollut niin vakava sairaus. Lääkärikin totesi silloin, että näyttää siltä, että tämä tauti on saatu nujerrettua. Kaikki oli hyvin.

-Kunnes, 2011 alkukeväästä aloimme sisarusteni kanssa ihmettelemään isän kovaa väsymystä. Kyselimme jatkuvasti hänen voinnistaan ja hän vakuutteli, että kaikki on ihan hyvin, väsyttää vaan, kun ei öisin saa nukuttua. Hän on aina ollut huono-uninen. Väsymys vaan paheni ja sen myötä yleinen heikotus alkoi. Siinä vaiheessa kun isän ääni alkoi katoamaan ja hän vaikutti flunssaiselta, hän suostui lääkäriin. Ensin terveyskeskukseen.

Kun hän lopulta pääsi päivystyksen kautta sairaalaan tutkimuksiin, saimme kuulla, että syöpä olikin levinnyt maksaan, keuhkoihin, vatsaonteloon jne. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Tähän riitti se yksi pieni syöpäsolu, jota ei oltu kuvauksissa huomattu. Elinaikaa hänelle ennustettiin ehkä joitakin kuukausia. Tästä ennusteesta pari viikkoa myöhemmin, isä nukkui pois toukokuun alussa. Ainoa lohtu oli se, että isällä ei ollut missään vaiheessa lainkaan kipuja.

Tämä ei tietenkään ole mitään lohdullista luettavaa tilanteessanne, mutta täytyy muistaa, että tämä on vain yksi tapaus muiden joukossa. Kaikki syöpätapaukset ovat niin yksilöllisiä. Mekin tiedämme tapauksia, joissa ruokatorven syövästä on toivuttu hyvin ja eletty vielä vuosikausia toteamisen jälkeen. Tämä tieto oli se, joka meitäkin kannatteli, lohdutti ja ajoi eteenpäin.

Toivon kaverillesi ja sinulle jaksamista. Taudin kanssa täytyy olla henkisesti kova ja todella uskoa omaan parantumiseen vaikka se voi välillä mahdottomalta tuntuakin. Kyseisen sairauden saaminen ei tarkoita kuolemantuomiota vaikka se ehkä saattaa tuntua. Sairaudesta voi oikeasti parantua, meillä oli kai vain tosi huono tuuri. Positiivinen asenne vie pitkälle. Sydämestäni toivon kaverisi parantumista ja voimia kaikille lähellä oleville.