Re: Myelooma vei voiton

Selinan tytär

Otan osaa suureen suruusi.

Selina ei ollut kirjoitellut pitkään aikaan ja niin on minunkin kirjoittelemiseni keskustelupalstalle kutistuneet lähes olemattomiin.
On ollut paljon muuta puuhaa ja askel huterampi hitaampi.
Selina on kyllä käynyt ajatuksissani silloin tällöin....

Mietin mitä kirjoittaisin muistoksi Selinan tyttärelle. En ole Selinaa koskaan nähnyt, mutta olen luonut mieleeni kuvan Selinan kirjoitusten perusteella millainen ihminen hän oli.
Kun sattumalta vuonna 2009 osuin tänne keskustelupastalle ja löysin myeloomaa sairastavien kirjoitukset, Selina jäi vahvasti mieleeni. Selina kirjoitti haukasti huumorilla näistä syöpäläisen puuhista kehossamme. Nauroin välillä iloisesti.
Selina otti osaa keskusteluihin ja innosti meitä muita kirjoittelemaan.
Selina kertoi myös sairautensa kulusta meille muille, jota arvostan suuresti. Selina kirjoitti, kun tulee uusia sairastuneita niin saavat tietoa sairautemme vaiheista, lääkkeistämme ja hoidoista.Viisasta, sitähän sairastunut juuri haluaa tietää sekä mielialasta, toivosta.
Nuo kaksi viimeistä sanaa löytyvät Selinan kirjoituksesta marjan poiminta ja kukkamaa.....siis elämää eletään kuten ennenkin. Tietääkseni Selinalla on ollut myös iso luovuusharrastus, vaikka ei siitä ole itse tänne kirjoitellutkaan.
Selina oli henkisesti aikuinen.

Etsin myös runoa vähäisistä kirjoistani mutta sitä en löytänyt.
Löysin muuta joka koskettaa nyt Selinaa ja jossain tuntemattomassa ajassa myös minua ja kaikkia ihmisiä vurollaan.

Olen nähnyt viisi vuotiaana näyn, joka toteutui aika pian. Olen myös irtautunut itsestäni kauan sitten ja muistan sen tapahtuman kuin se olisi äsken tapahtunut. Lienen saanut kokemuksen rajan ensimmäisestä eteisestä ja se oli niin ihana, että en olisi halunnut tullakaan takaisin. Halusin sittenkin tulla koska läheiseni olisivat olleet hädissään mikä minulle tuli, olinhan terve.

Minulla on ollut herkkyysaikoja, jollion olen nähnyt sieluni silmin tulevat tapatumat ja arvaukset. Vastaus tulee heti, sitä en ole tarvinnut ajatella. Mistä ne tulevat? Olenhan tavallinen pulliainen, enkä edes uskonnollinen. Tutuksi tuli äidin laulamana ja kirkossa virsiä ynm. kauheaa elämän loppua vaikka elämäni vasta alkoi, olinhan lapsi. Jonkun lahjoittamat satukirjatkin katosivat nopeasti jonnekin selittämättömästi.

Löysin kirjastani, Maailman kauneimmat ajatukset, kirjoituksen joka
on hengen heimolaiseni. Löytyy osiosta Kohtuus.

Elämä on suuremmoinen yllätys. En ymmärrä, miksi kuolema ei voisi olla sitäkin suurempi?
Vladimir Nebokov

Lämpimästi Selinaa muistellen,
anemonet