Re: Kevättä rinnassa

Heipparallaa taas..
Tapasin tukihenkilöni ensi kertaa,ja oloni tuli aika hyväksi,noin niinkuin mielen puolelta..On hienoa huomata että aluksi olin niin yksin ja nyt yhtääkkiä huomaan että onhan niitä ihmisiä ympärillä,kun vaan uskaltaa avautua ja aloittaa juttelemaan.Ja totta puhut kun sanot et ei sillä aina ole väliä vaikkei kukaan vastaisikaan juttuihin,itse olen pitänyt monia vuosia päiväkirjaa ja se monesti on ollut ihan henkireikä,kunhan saa vaan sen olon itsestään ulos..ennen oli niin että jos hiukan sai jostakin asiasta iloita niin takuuvarmasti jostain syystä matto ns vedettiin samana iltana alta ja jotenkin vuosien varrella siihen tottui,ei saanut iloita vaikka hyvää tapahtuikin,nyt vasta hiljalleen olen uskaltanut iloita ilman jatkuvaa pelkoa....edelleen ihanaa viikonloppua kaikille..