parantumaton syöpä ?

Hei,

Kirjoitan Äitinä. Minun pian 16 vuotiaalla pojallani todettiin kesäkuun alussa melanooma metastaasi. Poikani syöpä oli aluksi vain sylkirauhasessa mutta levisi todella nopeasti kaulan alueen imusomukkeisiin ja nyt viimeisimmän tiedon mukaan jonka saimme viikko sitten syöpää on myös keuhkoissa. Viikon verran on nyt sytostaattihoitoja takana ja seuraavat 4 viikkoa menee sädehoidoissa rampatessa. Tätä syöpää ei voi parantaa mutta sitä vastaan on taisteltava. Niin kauan kuin emme tarvitse vierailla sairaalavuoteen ääressä viikatemiestä odotellessa ja saa tietoa siitä että mitään ei ole tehtävissä en voi antaa periksi ajatukselle että menetän poikani.
Tuskallisinta on kun ei tiedä purevatko annetut hoidot. Onko kellään kokemusta kuinka pian voisi odottaa saavansa kenties parempia uutisia ? Eniten minua ressaa poikani oma mielenterveys kun nään että hän meinaa vaipua synkkyyteen ja näyttää siltä että kadotan keskusteluyhteyden. Minulla on jonkin moinen usko meitä korkeampiin voimiin kuinka hän langettaa tämmöistä tuskaa ihmisille : en voi antaa anteeksi sitä että pojaltani riistetetään mahdollisesti mahdollisuus hankkia itselleen ammatti ja toteuttaa omia unelmia.

Jos täältä keskustelupalstoilta löytyy samanlaisessa elämän tilanteessa olevaa nuorta niin toivoisin että hän kirjoittaisi meille takaisin. Jospa sinulle ja pojalleni löytyisi lohtua jakamalla tuntemuksia keskenänne.


Toivoisin voivani jakaa ajatuksia myös läheisten ja vanhempien kanssa.