Re: Miten syöpä on teitä muuttanut?

Hyvin sanottu "juuri ja juuri nenä pinnan yläpuolella", tämä oikeesti kiteyttää koko homman. Räpiköimistä ja nenän pinnalla pitämistä, joka ikinen päivä.

Ei sitä enää sama ihminen ole, mitä ennen diagnoosia. Sitä puhelua en ikinä unohda ja niitä sanoja: Minulla on ikäviä kyllä huonoja uutisia, se on syöpä. Siitä noin sadasosa sekuntia ja tavarajuan iskee päälle ja tuntuu, että on jäänyt sinne tavarajunan alle.

Kirjeet on kamalia, kylmähiki tulee ihan heti, kun näkeekin sairaala kirjeen, vaikka tietää, että kontrollikäyntejä jne.

Toisaalta on lohduttavaa, että on muitakin "vakavamielisiä". Ajattelin vain, että minussa on jokin vika. Ulospäin en sitä kovin usein näytä, mutta hiljaisina hetkinä, kun on yksin tai jos joku täräytää jotain tosi nerokasta vitsinä, silloin iskee mieli tirvauttaa päin näköä tai sanoa ettei kaikesta voi vitsailla. Joo-o tuli vähän tosikkokin minusta, pakko myöntää. Pelkohan sen mitä suurimmassa määrin tekee.

Fyysisesti sitä on melkein sama, no kiloja on tullut usemapia, kun söin suruuni. Arpia siellä täällä. Kanyylit jätti vain pieniä jälkiä, mutta suonet kämmenselässä on normaalia paksummat. Niin ja kipuherkempi on mitä koskaan aiemmin (kiitos stytareiden). Niin ja hiukset on erilaiset, koostumus ja väri.

Yritetään pitää ne nenät vaan pinnalla. :)