Re: vertaistukea pseudomyksoma peritonei -potilaille

Heipä hei,

Mukava huomata, että meitä on Suomessakin muita kuuin minä ja jo edesmennyt everstiluutnantti Häggblom. Haluaisin mielelläni tietää, miten sinulla todettiin ko. sairaus. Itse en saanut alkuunsa mitään tietoja, vaikka olin Meilahden sairaalassa sisällä, minua hoidettiin kolme vuorokautta divertikkelipotilaana ja siirrettiin osastolta osastolle. Vihdoin pääsin ns. suoliosastolle, missä ilmoitettiinkin yllättäen, että leikkaus on huomenna iltapäivällä päivystysleikkaussalissa, mikä ei meinannut lainkaan onnistua, koska ensinnäkin "nukkumattina" oli naapurin Natalia, joka pisti epiduraali-
piikin sen verran pieleen, että vatsan puutumisen sijasta puutuikin oikea käsi! Ja kun sitten vihdoin pääsin leikkauspöydälle, tuli n. 10 minuutin päästä toinen lääkäri, joka vaati salia pian tyhjäksi ensiavun potilasta varten. No sitten vain heräämöön venttaamaan ja n. parin tunnin jälkeen mentiin takaisin ja leikkaus alkoi. Se olikin vain normaalileukkaus, poistettiin loput umpisuolesta (se oli sairaalassaoloaikanani puhjennut)kohtu, munasarjat ja jotain muuta pientä, kesto alle 5 tuntia. Kun sitten heräsin, sanottiin melkein välittömästi, että uusi suurleikkaus pitää tehdä n. kuukauden kuluttua
No minä heti protesstoimaan, "Ei käy, mulla in 15.5.2008 50-vuotishää-
päivä ja sen aiomme kyllä viettää!" Luvattiin keskustella seuraavana aamuna uudelleen ja seuraavana aamuna olikin sitten paljon muutakin keskusteltavaa!Yön aikana nimittäin tämä melko suuri leikkaushaava vain repesi, ja sain uida lämpimässä veressäni jonkin aikaa, ennenkuin tajusin, mistä oli kysymys. Kutsuin yöhoitajan ja hän pu0lestaan päivystävän kirurgin. Kun sänkyni oli kuivattu ja pahempi verentulo tyrehdytetty, totesi kirurgi, ettei kannata siirtää minua leikkaussaliiin, vaan hän voi tässä paikalla neuloa haavan uudelleen. Siinä sitä oltiin varsinaisissa kenttäolosuhteissa. Epämääräinen leikkauspöytä, ei leikkaussalin valoja vaan yökön pitelemä voimakas taskulamppu apuvälineenä kirurgi vaan kojasi vatsani kasaan ja määräsi 6 pussia verta annettavaksi. No eihän siinä mitään, unta palloon vain. Seuraavana aamuna sovittiin päivystävän kanssa, että leikkaus tehdään kesäkuun alussa, että edellinen haavauma ennättäisi parentua. Ja kysyttyäni mikä oli leikkauksen syy, sanottiin, että sieltä nyt löytyikin kasvain, joka pitäisi olla nyt poissa, mutta uusintaleikkaus olisi sitten se varsinainen, missä kaavitaan kaikki vatsanpeitteetkin ja poistetaan ehkä jonkun verran suoltakin. Myös sytostaatin laittamisesta suoraan leikkauksen yhteydessä vatsaan oli tarkoitus tehdä, mutta koska olen sydänpotilas (4-suonen ohitusleikkaus v. 1995)kielsi kardeologi tämän, ellei se ollut viimei-
nen keino. Ja niinpä tämä uusi leikkaus ei kestänytkään kuin 9 tuntia
ja haavan umpeutuminen oli sähäkkää, kotiin pääsin jo täysin parantuneella haavalla. Näin toki epikriisissäni tämän diagnoosin, mutta vasta hankkimastani uudesta Isosta Lääkärikirjasta en löytänyt vastaavaa sairautta, tiedsin sen vain olevan jonkinlainen hyytelömäinen kasvain, joka oli sisäelinten ulkopuolella. Loput tiedot
sain vasta Iltalehdesstä, missä kerrottiin tämän 49-vuotiaan everstin sairaudesta ja siitä kuinka tuore tauti on kyseessä. Minut siis leikat
tiin huhtikuun lopulla 2008 ja toisen kerran kesäkuun alussa samana vuonna. Sen jälkeen olen käynyt puolen vuoden välein verikokeissa ja magneettikuvissa ja viime keväänä totesi lääkäri, että kaikki on mennyt niin hyvin, että kerran vuodessa tarkastus riittää. No niin, siiähän se tuli melkein koko stroori, paitsi että menin terveyskeskukseen alavatsaskivun takia, joka ei ollut tavanomeisen Litalgin-kuurin avullakaan yhtään hellittänyt ja kun CRP oli huisin korkea, passittivat minut Meilahteen. No ja nyt odotan mielenkiinnolla, miten sinun tapauksesi havaittiin, missä leikattiin ja miten nyt voit?

Talviterveisin
nimim. Sitkeä Simppu