Re: Mieheni ensimmäinen ja toinen

Hei Hatttiwatti
Tunnen myötätuntoa, olet todella vaativassa elämäntilanteessa perheesi kanssa ja sen lisäksi huolehdit myös muistisairaan äitisi arjen sujumisesta.

Vaikeassa vaiheessa olevan muistisairaan omaishoitaja väsyy noin vuodessa ja on vaarassa itse sairastua. Sinä yrität äitisi lisäksi kannatella vakavasti sairastunutta miestäsi ja tukea murrosiän kynnyksellä olevaa tytärtänne, joka on isän vaikean sairauden ja äidin huolien ja surun pelästyttämä. Kaiken tämän lisäksi sinä vastaat yksin perheen taloudesta ja toimeentulosta.

Ihmisen voimavarat ovat rajalliset, kaikilla, se vain on yksilöllistä miten kauan kukin jaksaa käyttää kaikki voimansa saamatta välillä voimaantua. Akuuttivaiheessahan ja ikäänkuin shokissa ollen ihminen jaksaa ylikuormitustakin jonkin aikaa, mutta kun tilanne pitkittyy täytyy välillä saada voimaantua jaksaakseen hajoamatta.

Hattiwatti hyvä, mikset hakisi apua itsellesi, tyttärellesi ja äidillesi -nyt ensiksi. Miehesi on jo hoidon piirissä, hänen on mahdollista pyytää ja saada esim. psyykkistä tukea hoitavalta taholta.

Äidillesi sinun ehkä kannattaisi hakea esim. kotihoidon taholta apua, ota yhteyttä palveluohjaajaan tai vastaavaan, et tässä tilanteessa ja töissä käyden itse jaksa hoitaa ja huolehtia myös äidistäsi lähes päivittäin. Kotihoidon käynnit maksavat jonkinverran, mutta varmasti se apu on ehkä juuri nyt tarpeellinen, jos äitisi myöhemmin tarvitsee hoitopaikkaa niin kotihoidon käyttäminen helpottaa myös paikan saannissa.

Etsi kuitenkin ensitilassa itsellesi sosiaalista ja psyykkistä tukea, tarvitset jonkun ulkopuolisen jonka kanssa saat keskustella omasta ja perheesi tilanteesta ja etsiä yhdessä ratkaisuja, tai apua/tahoa että voit vaan purkaa surua ja muita tunteita mitä et voi lapsellesi tai miehellesi purkaa. Ota yhteys esimerkiksi omaan terveysasemaasi, jo omasairaanhoitaja ohjaa/neuvoo sinua tuen löytymisessä.

Oma kokemukseni on, että etenkin murrosikäiset (ja ehkä muunkin ikäiset) lapset tarvitsevat ulkopuolista sosiaalista ja psyykkistä tukea vanhemman sairastuessa vakavasti, heidän itsenäistymisvaiheensa saattaa häiriintyä kun he eivät voi näyttää ikävaiheeseen liittyviä tunteitaan avoimesti. Esim. perheneuvolasta voisi tyttäresi saada tukea ja apua. Luultavasti saat oman tukesi löydyttyä sitä kautta ohjausta myös avun löytämiseksi tyttärellesi.

Olen itse täällä keskustelupalstalla juuri tulleena omissa syöpäasioissani, kyselin rintasyövän uusiutumisoireista, mutta ilmeisesti en nyt saa täältä vastauksia kanssasisarilta > no, etsin vastauksia muualta. Mutta, luin viestisi ja halusin siihen vastata.

Omat lapseni tarvitsivat ulkopuolista tukea minun sairastuessani ja luultavasti murrosikä silti pitkittyi heiltä, siksi uskallan suositella samassa tilanteessa oleville tuen hakemista. Hain ja sain tuolloin myös itse psyykkistä tukea koska en ollut omassa tilanteessani sinut syöpäsairauteni kanssa ja se, sekä murrosikäisten lasteni yllättävät reaktiot kävivät minulle ylivoimaiksiksi. Kyllä siinä tilanteessa minultakin pihansiivoukset jäivät - kuten monet niin monet muutkin kotiaskareet, mutta ne olivat ja ovat ihan toissijaisia asioita.

Minun kokemukseni mukaan elämässä ylipäätään ovat tärkeintä läheiset ihmissuhteet; toisistamme välittäminen ja keskinäinen rakkaus niin kauan kuin tätä elämää ja yhdessäoloa on. Tämä on minulle yhä todellisuutta, kuten on oman ja toisten kuolevaisuuden hyväksyminenkin - mutta helppoahan tämä kuolevaisuus ei edelleenkään minullekaan ole.

Lämpimien halauksien myötä toivon nyt sinulle Hattiwatti armollisuutta itseäsi kohtaan ja voimia hakea apua <3
t.raita