Re: Miten syöpä on teitä muuttanut?

Osaan nauttia pienistä asioista, hetkestä tässä ja nyt. Tajuan konkreettisemmin elämän rajallisuuden, mikä on mielestäni myös hyvä asia. Jossain mielessä olen kyllä tullut vakavammaksi, mutta osaan heittää sairaudestani myös huumoria. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet ovat syventyneet entisestään. Tulen koko loppuelämäni muistamaan ne kohtaamiset; sanat ja sanattomat viestit, jotka myötäelivät, lohduttivat ja kantoivat sokkivaiheen ja vaikeimpien aikojen yli ja kantavat edelleen. Tunteet olivat sairastumisvaiheessa todella pinnassa ja tuntosarvet pystyssä. Muistan yhä, miten loukkaavalta tuntui henkilön kommentti, joka kertoi asiasta (muilta) kuultuaan miettineensä kovasti, mikä on minun sairastumiseni tarkoitus. En tiennyt vastausta, enkä tiedä vielä tänäänkään, tuskin kysyjäkään. Tuo jäi ainoaksi ikäväksi kommentiksi, jonka jälkeen itkin pitkään ja tuli tunne, että minun pitäisi etsiä syytä sairastumiseeni itsestäni. Oletteko muut saaneet vastaavia kommentteja ja miten olette reagoineet, jos olette kokeneet kommentit loukkaaviksi/epäasiallisiksi?