Re: masennus

Tervehdys! En tiedä, onko vastauksestani Sinulle mitään apua, nainen kun olen ja rintasyöpäpotilas. Tai entinen. Syöpä on hoidettu ja toistaiseksi ei ole leviämisestä ollut merkkiä. Mutta vastaan kuitenkin, koska asia on niin tuttu.
Leikkauksestani tulee ylihuomenna kuluneeksi kaksi vuotta. Minulle on tullut masennus talven aikana. Liitän sen siihen, että syövän epäiltiin levinneen luustoon. Sitä tutkittiin 2-3 kuukautta, ennen kuin varmistui, että löydökset kylkiluissa eivät olleet syöpää. Kun se "vapauttava" tieto tuli, olin pari viikkoa aivan uuvuksissa, mutta sitten se alkoi kääntyä masennukseksi, jonka kourissa parhaillaan kärvistelen. Jaksaminen on aivan veitsenterällä.
Miksi näin? Luulen, että vasta nyt on tullut eteen se tosiasia, että kerran syöpäpotilas - aina syöpäpotilas. Pelko leviämisestä tulee aina uudelleen ja uudelleen eteen; seuraava vuositarkastus on toukokuussa. Entä jos...
Eivät kaikki masennu. Kaipa se on kiinni peruselämänasenteesta.
Perimmäinen totuus sairaudessakin on kuitenkin, että "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..." Omassa päässä ne jutut vaan pitää kelata. Tietysti on suureksi avuksi, jos on hyvä turvaverkko ja vertaistukea. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän.
Masennusta voidaan hoitaa. Vaikka sairaus on tullut osaksi elämää ja muistuttamaan sen rajallisuudesta, meidän pitää itsemme takia elää niin hyvää elämää kuin mahdollista. Siinä tarvitaan usein lääketieteellistä ja psykoterapeuttistakin apua. 45-vuotiaana olet nuori, mies parhaassa iässä. Älä jää yksin masennuksesi kanssa, ota yhteyttä lääkäriin, että saat siihen asianmukaista hoitoa.

Ystävällisesti Pelakuu