Re: Romadus 5 kk hoitojen jälkeen

Osittain tuntuu. Mutta alku oli ihan ääripäästä. Eka reissu ja sen jälkeisetkin: ovet paukkui, laukku ja takki lensi ja räyhäsin raivohulluna. Myös kotona. Tavaraa palasiksi, huutoa ja itkua vaikka keskellä yötä (ihme ettei varotusta kun kerrostalo). Ja sitten alkoi juopottelu.
Ois minunkin kiva rakastaa kaljua päätä kun vihaan kaikkia peruukkeja ja huiveja.
Niin minustakin varsinainen elämä päättyi. Eikä surulle näy loppua. Eikä mikään kiinnosta. Vähiten uuden syövän odottelu.
Joten minun mielestä sinun reaktiot ihan normaaleja. Suru on saatava ulos.