Mitä nyt, en tiedä mikä nurkissani häärii...

hei!
En tiedä olenko oikealla palstalla... Elämää syövän jälkeen. Ehkä olen, ehkä en. Mieltäni askarruttaa kysymys: Onko todetun, ja hoidetun, syövän jälkeen aina seurauksena masennus? En ole vielä sitä viittä vuotta, jota pidetään rintäsyövän jäkeen rajana, saavuttanut. Enkä ole sitä masennusta, jota pidetään lähes välttämättömänä, kokenut. Syöpäni oli kyllä aika "helppo" . Menetin vain toisen rintani ja kainalon imusolmukkeet. Sytostaateja en tarvinnut.
Olen pian menossa konsultaatioon jossa ehkä pääsen TRAM jonoon. Muutoksia maksassa seurataan aktiivisesti, ne ehkä ovat kystia, tai sitten toista syöpää, aika näyttää.
Palasin työhön pian leikkauksen jälkeen. Yöt ovat hankalia kuumien ja kylmien aaltojen vuoksi. Kuumuus ja hiki pukkaa päälle. Joskus päivälläkin on tosi inhottavaa kun raikkaus pettää milloin missäkin tilanteessa. Mutta se masennus, ei sitä ole vielä tullut. Onko mahdollista että seviäisin ilman sitä, vai torjunko jotenkin tätä tilanteeni ymmärtämistä niin että prakaan vasta myöhemmin. Univaikeuksia minulla on kyllä ollut, mutta ei juurikaan muita masennuksen oireita. En tiedä mihin tässä pitäisi varautua.
Miten teillä muilla jotka koette siirtyvänne tai siirtyneenne elämään syövän jälkeen?
kyselee Helga