Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

my and my family

Olen tänne aiemminkin sepustanut...ja kas hukannut tunnukset jne.
Kerronpa lyhyesti tilanteeni.
Olen 26 vuotias 2vuotiaan pojan äiti.
Perheeseeni kuuluu myös avomies 32v ;D

Itse olen sairastanut lapsena leukemian ja 18 vuotiaana minulta poistettiin aivokasvain. No kaikki ollut suht ok nyt viimevuoteen asti kunnes lääkäri ilmoitti että päähäni jäänyt "nuppineulan pään kokoinen" kasvain "hitusen " kasvanut...No enpä ole sitä kummemmin jäänyt suremaan yms.
Pojaltamme on suljettu kitalaki halkio..syytä halkion syntyyn ei ole tutkittu vaikka tiettävästi suvuissamme ei sellaisia ennestään olekkaan. Draama lisää 2 vuotta sitten toi myös pojan vaiheikas synnytys + pojan syntyminen hengettömänä.

Ensikuussa olen menossa taasen joka vuotiselle reissulle tunneliin kuvauttamaan "epämääräisesti" kasvanutta kasviani. En usko enkä edes toivo että mitään oisi toisin.
Poikamme voi hyvin ja on tosi reipas ja vilkas miehen alku joka on näyttänyt kaikille että kaikki vaikeudet voitetaan. Tullut kai äitiinsä kuka tietää?
hanzki85 | 7.11.2011 klo 22:03:42