Re: mitä nyt eteen

No mitä se lääkäri sanoi? Selväähän se on, että olet masentunut, koska mikään muutos ei tapahdu ilman henkistäkään kipua. Toipumisesi on vielä kesken, ja jatkuu vielä jonkin aikaa. Itse syöpäpotilaana mutta naisena tunnistan tuon hoitojen jälkeisen haluttomuuden hyvin, mutta en ole antanut sen häiritä, vaan olen ajatellut että "ylöspanen" itseni jotenkin muuten tekemällä ensin ne asiat, joista helpommin saan itselleni hyvän mielen. Pahantuulisenahan on tunnetusti vaikeaa innostua seksistä.

Minulle liikunta on ensisijainen mielialan kohentaja, ja kun alan viihtyä tässä muuttuneessa ruumiissani, se vaikuttaa myös haluihini. Eli tunteakseni halua minun on ensin hyväksyttävä itseni ja elämään tämän uuden kropan kanssa: mm. leikkausarven ja niiden kaikkien pienten vaivojen kanssa, joita hoidoista on jäänyt.

Minusta on kaunista, että ajattelet nuorta vaimoasi, mutta ethän ajattele liikaa hänen puolestaan? Anna hänen rakastaa Sinua näinä vaikeampinakin hetkinä. Kieltämättä äitiys ja äidiksi tuleminen on suuri toive naisen elämässä, mutta se ei ole niin hallitseva, kuin usein kuvitellaan. Nainen pystyy löytämään elämäänsä sisältöä muualtakin, ja voihan olla, että vaimosi kuuluu niihin naisiin, jotka ajattelevat että parisuhde tulee ensin ja lapset sitten.

Joten oikealla asialla olet, Keeko, huolehtimassa parisuhteestasi, mutta anna ajan kulua ja puhu asiat vaimosi kanssa halki. Ja muista Saarnaajan kirjasta nämä sanat: parempi elävä koira kuin kuollut leijona;-)

T. Karhutar